Tag Archives: ikääntyminen

Esteetön ympäristö on edellytys ihmisoikeuksien toteutumiselle

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail

Teksti: HELI LEPPÄLÄ JA KALLE KÖNKKÖLÄ

Suomalaisissa vammaisjärjestöissä huokaistiin helpotuksesta ja taidettiin hieman juhliakin, kun Suomi viimein tämän vuoden toukokuussa ratifioi YK:n vammaisten oikeuksien yleissopimuksen. Odotus oli pitkä, sillä Suomi jäi YK:n yleiskokouksen vuonna 2006 hyväksymän sopimuksen ratifioinnissa viimeisten EU-maiden joukkoon. Viipymistä on selitetty sopimuksen suomalaiseen lainsäädäntöön edellyttämien muutosten loppuunsaattamisella. Ratifiointi tuli viimein mahdolliseksi eduskunnan hyväksyttyä toukokuun alussa kehitysvammalain muutokset, jotka tukevat kehitysvammaisten itsenäistä suoriutumista ja itsemääräämisoikeutta sekä tähtäävät tahdosta riippumattoman erityishuollon ja rajoitustoimenpiteiden vähentämiseen ja niiden soveltamisen entistä tarkempaan valvontaan.

Takaisin ihmisluontoon

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail

Teksti: JARI PIRHONEN, kuva: JANNE PIRHONEN

Törmäsin tässä eräänä päivänä internetissä mainokseen lisäravinnekapselista, joka mainostekstin mukaan edesauttaa ihmisen luonnollista vanhenemista. Ensimmäinen ajatukseni oli, että joku vanhenemista (lue: kuolemaa) pelkäävä ihminen ostaa tuotakin pohtimatta ollenkaan, että mitä se ”luonnoton” vanheneminen sitten mahtaisi olla, mikäli kapselit jättäisikin ostamatta. Kertoessani tästä löydöstäni kollegoille yliopistolla kuulin, että markkinoilla on jo myös anti-age hammastahnaa lukemattomista kosmetiikkatuotteista puhumattakaan. Valistunut arvaukseni on, että ikääntymispelkoisille suunnattuja tuotteita ja palveluja on lähivuosina tulossa markkinoille yhä kasvavalla volyymilla.

Ajatus tekee minut surulliseksi. Ymmärrän kyllä, että me vanhenemista ja kuolemaa pelkäävät ihmiset voimme saada lohtua ”ikuisen nuoruuden markkinoilta”, mutta surullista on se, että nuo markkinat ovat todelliset turhuuden markkinat. Ensinnäkin vanhenemisen tiedostaminen tekee meistä eräässä syvällisessä mielessä ihmisiä; oman vanhenemisensa tunnustamisessa voi piillä viisauden alku. Ajallinen vaelluksemme näyttäytyy uudessa valossa, kun elämän merkitys tavallaan löytyy kuolemasta. Ei kuoleman pelosta, ei freudilaisesta kuolemankaipuusta, vaan kuoleman hyväksymisestä. Kirjoitin parikymppisenä filosofian opiskelijana seuraavan runon kuolemasta: