Monthly Archives: huhtikuu 2018

Väitöskirjatutkija Taina Ketola Bioetiikan instituuttiin

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail

HTM, väitöskirjatutkija Taina Ketola liittyy Bioetiikan instituuttiin. Taina valmistelee väitöskirjaansa Tampereen yliopiston johtamiskorkeakoulussa. Hänen tutkimuksensa paikantuvat palvelujärjestelmän, yksilöiden ja organisaatioiden tematiikkoihin. Taina tekee myös tällä hetkellä transformaatiotyötä julkisella sektorilla erilaisissa rooleissa ja toiminnoissa. Missionaan hänellä on sekä työssä että tutkimuksissa julkisen sektorin transformaatiokehitys, jossa eettiset, innovatiiviset ja vastuullisuuskysymykset nousevat entistä vahvemmin näkyville. Bioetiikan instituutissa hän haluaa olla osana kehittyvää yhteisöä ja edistää eettisten kysymysten toimintamallien rakentumista organisaatioissa ja koko yhteiskunnassa. Pidempi kuvaus Tainasta löytyy ihmiset-osiosta.

Lämpimästi tervetuloa mukaan!

Rokotuskielteisyydestä, visuaalisesti

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail

Teksti ja kuvat: KAISU KOSKI

Olen viimeisen parin vuoden ajan tutkinut rokotuskielteisyyttä, haastatellen rokotekriittisiä vanhempia Suomessa ja Hollannissa.  Haastattelut ovat tuoneet esille sarjan terveyskäsityksiä, jotka eriävät modernin lääketieteen käsityksistä ja pohjustavat vanhempien rokotuskielteisyyttä. Haastattelujen ohella olen rakentanut dialogia rokotustutkijan kanssa. Yhteistyökumppanini on norjalainen Johan Holst, joka on Norjan kansanterveyslaitoksen tutkija ja erikoistunut hinkuyskärokotteen kehittämiseen.

Usein ajatellaan, että kielteisyyden takana on pääasiassa se, että ihmiset eivät tiedä, mitä rokotteissa on, ja niiden sisältö pelottaa. Halusin tässä projektissa kuitenkin purkaa syvemmällä olevia terveyskäsityksiä ja elämänkatsomuksia. Haastattelemiani rokotekriittisiä vanhempia yhdistää käsitys tiettyjen infektiosairauksien hyödyistä. Vanhemmat saattavat ajatella, että infektiosairaudet tukevat lasten fyysistä ja henkistä kehitystä. Yksi äiti esimerkiksi kertoi, että sikotaudin jälkeen hänen aiemmin arka ja sisäänpäin kääntynyt tyttärensä muuttui rohkeaksi ja että sairaus oli ollut henkisen kehityksen moottorina. Tämä on yksi hyvin yleinen kokemuspohjainen käsitys: että sairauksilla on tarkoitus ja että niistä on hyötyä. Tässä taidelähtöisessä projektissa olen visualisoinnut vanhempien terveyskäsityksiä diagrammimaisiksi vedoksiksi.

Kymmenen vuotta neurokemikaalien bioetiikkaa sosiologisesta näkökulmasta

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail

Teksti: ALEKSI HUPLI

Päihdeäitien pakkohoidosta psykedeelitutkimusyhdistykseen ja päihdepolitiikka-aktivismiin. Oma matkani neurokemikaalien tutkimuksen maailmassa kymmenen vuoden aikana.

Aloitin sosiologian opintoni Helsingin yliopistossa vuonna 2007 ja valitsin vuonna 2009 kandidaatintutkielmani aiheeksi raskaana olevien päihdeongelmaisten naisten mahdollisen tahdonvastaisen hoidon. Tarkastelin aihetta terveyskansalaisuuden (Helén & Jauho 2003) näkökulmasta.

Sosiaali- ja terveysministeriö oli kyseisenä vuonna julkaissut aiheesta ensimmäisen valtiollisen työryhmäraportin (STM 2009), jota analysoin tarkemmin myös ensimmäisessä pro gradu -tutkielmassani (Hupli 2013a). Yhtenä päätelmänäni oli, että vaikka kyseessä on varsin moraalisesti latautunut aihe, käyttivät tahdonvastaisen hoidon mahdollistavia lakimuutoksia ajavat kansanedustajat argumenteissaan tutkimustietoa päihteiden vaikutuksista sikiöön (kuitenkin valikoidusti).

Scroll Up