Vanhojen ihmisten hoivarobotiikkaa käsitellyt kansalaisraati päättyi yhteiseen julkilausumaan

Teksti: ANTTI SORRI
Kuvat: KATARIINA TUOMINEN ja ANTTI SORRI

”Voisiko sen robotin kanssa mennä ravintolaan?” – Vanhojen ihmisten hoivarobotiikasta käydyt keskustelut saivat odottamattomiakin käänteitä. Teemaa pohtineessa bioeettisessä kansalaisraadissa oli  ennakko-odotuksiin nähden yllättävää osanottajien laaja myönteisyys ja halu harkita robottien käyttöönottoa monipuolisesti.

Historiallinen ensimmäinen bioeettinen kansalaisraati Suomessa saatiin päätökseen maanantaina 6.2.2017 Tampereen Kumppanuustalo Arttelissa. Paikalle oli kokoontunut reilut parikymmentä satunnaisesti mukaan ilmoittautunutta kansalaista, pääasiassa ikäihmisiä, pohtimaan vanhojen ihmisten hoivarobotiikan eettisiä kysymyksiä ja ennen kaikkea hyväksyttävyyttä.

Raati kokoontui kolmesti (19.1., 26.1. ja 6.2.2017), perehtyen aihepiiriin ja keskustellen siitä. Monipuolisten pohdintojen päätteeksi raatilaiset laativat viimeisellä kerralla yhteisen julkilausuman, liitettäväksi osaksi Suomen Akatemian Robotit ja hyvinvointipalvelujen tulevaisuus (ROSE) -tutkimushanketta. Kyseessä  on Suomessa parhaillaan toteutettava monivuotinen kärkitutkimushanke, jossa robottien yhteiskunnallista roolia kartoitetaan tieteen ja yhteiskuntapolitiikan syventämiseksi. Raadit järjestettiin yhteistyössä ROSE-hankkeen kanssa. Järjestävinä tahoina toimivat Tampereen yliopisto, Teknologian tutkimuskeskus VTT Oy sekä Bioetiikan instituutti.

Tiivistä tietopakettia ja puntaroivaa demokratiaa

Kansalaisraadin kolme istuntokertaa olivat tiivis, mutta sitäkin informatiivisempi paketti hoivarobotiikkaan liittyvistä käytännön kysymyksistä. Tutkijoiden esittelyjen ja niitä seuranneiden esimerkkitapausten avulla hoivarobottien käyttöön liittyvistä eettisistä kysymyksistä keskusteltiin pienryhmissä innostuneesti, erilaisia ajatuksia ja mielipiteitä vaihdellen. Lopuksi kokoonnuttiin yhteen ja kaikkien osanottajien kesken laadittiin yhteinen julkilausuma.

Raatien ydinkysymys kuului, pidetäänkö vanhojen ihmisten hoivarobottien käyttöönottoa hyväksyttävänä, ja jos näin ajatellaan, niin tarkalleen ottaen millä ehdoin robotit voitaisiin hyväksyä osaksi hoivaa ja hoitoa.

Kansalaisraati osoitti kiistattomasti, että ihmiset ovat kiinnostuneita ja valmiita harkitsemaan heitä koskevien hoivarobottien käyttöönottoa, kunhan heille tarjotaan tilaisuus tulla kuulluksi. Raadissa ammennettiin ”puntaroivan demokratian” (deliberatiivinen demokratia) perinteestä, jossa tärkeää on yhteisissä keskusteluissa eri näkökantojen esille tuominen, niihin liittyvien argumenttien esittäminen sekä yhteisten katsantokantojen ja mahdollisten kompromissien etsintä. Keskusteluissa monet ennakkoasenteet muuttuivat useilla eri tavoilla jalostuen yhteiseksi punnituksi kannanotoksi, huipentuen lopussa yhteiseksi julkilausumaksi.

Välitön tunnelma mahdollisti laaja-alaiset ja syvälliset keskustelut

Raadin tunnelma oli alusta lähtien innostunut ja välitön. Annetun palautteen pohjalta sitä kiiteltiin keskustelevuudesta sekä aihepiirin ja alustusten monipuolisesta esittämisestä. Tärkeäksi koettiin, että omat mielipiteet ja kommentit voitiin tuoda esiin tasavertaisesti. Kritiikkiä tuli tiukaksi koetusta aikataulutuksesta. Neljäs kokoontumiskerta olisi varmasti helpottanut ajan käyttöä. Sen uudelleen arvioiminen toimii pohjana myös jatkossa järjestettävien kanslaisraatien kehittämisessä.

Pienryhmissä käydyt keskustelut toivat ilmi kansalaisten erilaiset suhtautumistavat hoivarobotiikkaan. Kriittisissä puheenvuoroissa oltiin huolissaan inhimillisyyden katoamisesta, huijatuksi tulemisen ja vieraantumisen tunteista sekä hoitoihin varattujen resurssien riittävyydestä. Positiivisimmissa kannanotoissa robotti nähtiin yhteydenpitoa ja hoidettavien valvontaa helpottavana, arjen askareissa auttavana toverina, jonka kanssa oltiin valmiita menemään vaikka ulos syömään.

Keskustelut liikkuivat myös metafysiikan tasolla. Japanilaisen kulttuurin robotiikkaa kohtaan osoittama positiivinen suhtautuminen johti pohtimaan asiaa länsimaisesta näkökulmasta. Miten robottiin tulisi oikein suhtautua? Onko robotilla sielua? Olisiko hoivarobotilla oikeustoimikelpoisuutta suhteessa ihmisiin vai rooli pelkästään työkoneena? Olisiko robotilla oikeutta hoitaa ihmistä vastoin tämän tahtoa?

Vaikka yhden kansalaisraadin perusteella on vaikeaa sanoa mitään lopullista, pienryhmissä esitetyistä puheenvuoroista välittyi varovaisen positiivinen myönteisyys ja harkinta hoivarobottien monipuoliseksi käyttöönottamiseksi.

Julkilausuma peräänkuulutti autonomiaa, valistusta ja ihmisyyttä

Julkilausumaa voidaan käyttää kansalaispuheenvuorona harkittaessa hoivarobottien käyttöönottoa Suomessa. Julkilausuma ei  kerro siitä, mitä mieltä kaikki kansalaiset aiheesta ovat, yhden raadin perusteella ei voi vielä puhua edustavuudesta. Pikemmin julkilausuma valottaa tärkeitä keskustelun ydinkohtia ja näihin liittyviä argumentteja – monien jakamia yhteisiä tuntoja.

Viimeisen istuntokerran lopuksi laadittu yhteinen julkilausuma painotti viittä keskusteluissa esiin noussutta ydinkohtaa:

Ensinnäkin, hoivarobotiikan mahdollisessa käyttöönotossa autonomia, itsemääräämisoikeus, kuuluu jokaiselle potilaalle ja hoidettavalle. Ketään ei saisi pakottaa robottien käyttöön, vaan palveluja tulisi kehittää hoidettavan toiveet huomioiden. Yksilöinti ja robotin toimiminen käyttäjän ehdoilla koettiin tärkeäksi. Erilaisten hoivatahtojen kunnioitus olisi yleistettävä käsittämään myös hoivarobotit.

Toiseksi, tietämättömyys hoivarobotiikasta koettiin ongelmaksi. Hoivarobottien käyttöön liittyvät erilaiset pelot ja huolet tulisi ottaa vakavasti. Siksi koulutuksen ja tiedotuksen ajan tasalla pysyminen nähtiin tärkeäksi: Potilaat ja hoidettavat tarvitsevat tietoa erilaisten robottien olemassaolosta, ja hoitohenkilökunta niiden käytöstä. Nopeasti kehittyvä ala vaatii tietojen päivittämistä ja kouluttautumista aika ajoin.

Kolmanneksi, lainsäädännössä olisi huomioitava robottien käyttöön liittyvät turvallisuus- ja vastuukysymykset. Vastuun tulee jakautua niin laitevalmistajien, palveluntuottajien kuin käyttäjienkin välille. Vastuukysymysten tulee olla selkeitä kaikille osapuolille.

Neljänneksi, oikeudenmukaisuus hoivarobottien käytössä on ehdoton perusedellytys. Robottien käytön tulee olla tasavertaisesti kaikkien saatavilla ja niiden tulisi kuulua selkeästi olemassa olevan lainsäädännön, kuten vammaispalvelulain piiriin. Yleisemmin tarvitaan keskustelua robottien rahoituksesta, ja tähän luontevasti liittyen siitä, onko robottien käyttö tarkoituksenmukaista.

Viidennessä, viimeisessä kohdassa, julkilausuma kiteytyi käsitykseen ihmisyydestä. Teknologia on hyvä apuväline, mutta inhimillisyyttä ja sosiaalista vuorovaikutusta robotit eivät korvaa. Mielipiteitä jakoivat erityisesti sosiaaliset robotit, joiden käyttöä esimerkiksi muistisairaiden yksinäisyyden helpottamiseksi ei varauksetta kannatettu. Ihmisen ensisijaisuus hoivassa ja hoidossa on säilytettävä ensisijaisena tahona.

Julkilausuma on kokonaisuudessaan luettavissa TÄÄLTÄ.

Raadissa esitetyt mielipiteet, kysymykset ja ehdotukset löytävät tiensä myöhemmin laadittavaan loppuraporttiin, joka julkilausuman ohessa liitetään osaksi ROSE-tutkimushanketta.

Lämmin kiitos kaikille raatiin osallistuneille

Bioetiikan instituutti haluaa kiittää lämpimästi kaikkia raatiin osallistuneita upeista ja innoittavista keskusteluista sekä Tampereen yliopiston ja Teknologian tutkimuskeskus VTT Oy:n tutkijoita raatien suunnittelusta ja toteutuksesta. Oman kiitoksensa ansaitsee myös Kumppanuustalo Arttelin osaava henkilökunta, joka opasti ja auttoi raatien järjestelyissä.

Hyvin toteutettu kokonaisuus on tekijöittensä summa. Ilman vilpitöntä, avointa ja kärsivällistä mieltä ei kansalaisraadin kaltaista konaisuutta voida toteuttaa. Jokaista osallistujaa tarvitaan – tasavertaisesti. Kiitos!

Lisää informaatiota hoivarobotiikkaa käsitelleestä kansalaisraadista tulossa sivustolle lähiaikoina.

Kuuntele myös haastattelut verkosta:

Antti Sorri Yle Puheessa Juuso Pekkisen vieraana (2.3.2017) sekä Yle Tampereella Mari Siltasen vieraana (16.3.2017) keskustelemassa kansalaisraadista.