Teksti: JOONAS MIKKILÄ
Kirja-arvostelu: Gerd Leonhard. Technology vs. Humanity: The coming clash between man and machine. Fast Future Publishing, 2016.
Eksponentiaalista vauhtia kehittyvä teknologia muuttaa ihmiskuntaa seuraavan 20 vuoden aikana enemmän kuin edellisen 300 vuoden aikana. Vauhtisokeutta välttääksemme meidän on yhä useammin kysyttävä: edistääkö tämä teknologia ihmisyyttä ja onnellista elämää vai dehumanisoiko se ihmisen koneen asemaan? Vaikka tieteellis-tekninen kehitys mahdollistaa yhä mielikuvituksellisempia asioita, ei se tarkoita, että niiden toteuttaminen on välttämättä ja aina toivottavaa.
Näin esittää Turussa The Shift -festivaaleillakin kesäkuussa esiintynyt futuristi Gerd Leonhard teoksessaan Technology vs. Humanity: The coming clash between man and machine. Hän nimeää käsillä olevan murroksen ydinajureiksi tekoälyn ja geenimuokkauksen, jotka ruokkivat jo käynnissä olevia megaluokan muutoksia kuten digitalisaatiota, automaatiota, robotisaatiota ja virtualisaatiota.
Eksponentiaalisen teknologian myötä ihmisen sosiaalinen ja biologinen evoluutio ei ole koskaan ollut yhtä merkittävän käännekohdan äärellä. Eettiset laineet keikuttavat jo venettämme, mutta ainakaan vielä laajamittaista yhteiskunnallista keskustelua ei ole virinnyt, ei Suomessa eikä muuallakaan. Leonhard on syystäkin huolissaan.
Uusi kauhun tasapaino
Teknologia itsessään on nihilististä ja taipuu vasta ihmisen käsissä hyvään tai pahaan. Uusien teknologioiden erikseen ja yhdessä aikaansaama kehityskäyrä on Leonhardin tulkinnan mukaan niin jyrkkä ja äkillinen, että se edellyttää kokonaisvaltaisempaa debattia teknologian käytöstä suhteessa ihmisen perustaviin pyrkimyksiin. Kuinka kauas transhumanismin kentälle olemme valmiita liikkumaan? Kuinka ison palan ihmisyyttä olemme valmiita luovuttamaan? Asetelma on tuttu kaikille Faustinsa lukeneille.
Eettinen keskustelu ei voi rajoittua Leonhardin näkemyksessä vain teknologian kehittäjien, omistajien ja rahoittajien piiriin, vaan se on tuotava osaksi laajempaa poliittista diskurssia, johon ottavat osaa niin demokraattisesti valitut päättäjät kuin muu kansalaisyhteiskunta. Bioetiikan insituutti on tähän suomalaisittain yksi erinomainen taho, mutta muitakin tarvitaan.
Ydin- ja muiden joukkotuhoaseiden eksistentiaalinen uhka pakotti kansakunnat yhteisten pelisääntöjen laatimiseen 1900-luvun toisella puoliskolla. Näin on asteittain käynyt myös ilmastonmuutoksen suhteen. Ilman yhteisesti määriteltyä koordinaatistoa 2000-luvun vallankumouksellisten teknologioiden kehitys voi olla vähintään yhtä tuhoisaa ja peruuttamatonta. Tarve uudelle teknologian käyttöä ohjaavalle kansalliselle ja globaalille normiregiimille on ilmeinen. Tässä mielessä Leonhardin ajattelussa on kaikuja edesmenneen sosiologi Ulrich Beckin riskiyhteiskunta-teoriasta, joskin tuoreemmasta ja astetta humanistisemmasta näkökulmasta.
Toisin kuin monet teknologia- ja kasvukriitikot Leonhard ei kuitenkaan ole luddiitti tai linkolalainen. Päinvastoin hän allekirjoittaa täysin teknologian välinearvon onnellisen ja antoisan elämän mahdollistamisessa ja inhimillisemmän yhteiskunnan rakentamisessa. Kyse on oikean tasapainon löytämisestä sokean optimismin ja kuuron pessimismin välillä. Haluamme välttää avaamasta Pandoran lipasta, mutta kuitenkin hyödyntää Aladdinin taikalampun toiveet.
Itseoppivien algoritmien levittäytyessä yhä useammille tuotannon ja elämän alueille, inhimillisten androritmien eli empatian, vastavuoroisuuden, luovuuden ja omaperäisyyden merkitys ja arvo kasvavat. Teknologia voi korvata, kopioida tai simuloida ihmistä ja tämän toimintaa vain tiettyyn pisteeseen asti. Se ei tule koskaan olemaan inhimillistä, mutta inhimillisille pyrkimyksille hyödyllistä kylläkin.
Evoluutio kohtaa etiikan
Technology vs. Humanity on poikkeuksellisen valpas ja erittäin ajankohtainen yleiskatsaus ihmiskunnan kohtaaman murroskauden ja sen uhkien ja mahdollisuuksien hahmottamiseen. Futuristeille ominaiseen tyyliin Leonhardin teksti on monien makuun varmasti paikoin turhan ronskilla otteella dramatisoitua. Herättelevän retoriikan tukena on kuitenkin kattavasti aineistoa ja oppineisuutta. Sisällöllisesti teoksen isoimpana heikkoutena on teknologian kehityksen, leviämisen ja adaptaation nopeuden ylimalkainen käsittely, mihin kirjoittajan liittämiä oletuksia voi perustellusti haastaa.
Keskustelu siitä, kuinka kauaksi tieteen ja teknologian keinoin olemme valmiita viemään ihmisen sosiaalista ja biologista evoluutiota, on aloitettava tänään. Leonhardin teos tarjoaa tähän tarpeellisia näkökulmia ja sopivia aihioita sekä jossain määrin myös normatiivista policy-tason visiota. Vahva lukusuositus.
Kirjoittaja on ihmisestä, yhteiskunnasta ja politiikasta loputtomasti kiinnostunut yhteiskuntatieteilijä ja humanisti, joka yrittää hahmottaa aikamme keskeisiä kysymyksiä sekä löytää niihin toivottavia vastauksia.
Lue lisää: www.techvshuman.com