Kohdun kulttuurinen asema yhteiskunnassa

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail

Teksti: TUIJA TUORMAA

Seksuaali- ja lisääntymisterveysoikeudet (SELI) ovat länsimaisen kulttuurisen viitekehyksen mukaan osa ihmisoikeuksia. Tässä kirjoituksessa pohdin, kuinka YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus vuodelta 1948 toteutuu erilaisissa kulttuureissa naisten ja tyttöjen SELI-oikeuksien osalta.

SELI-oikeudet tarkoittavat jokaisen oikeutta terveyteen, oikeutta valita, hankkiiko lapsia, milloin ja kuinka monta, sekä oikeutta turvalliseen ja tyydyttävään seksielämään. Ne sisältävät myös oikeuden seksuaalikasvatukseen, ehkäisyyn ja turvalliseen aborttiin. Kaikki nämä ylläolevat asiat kuuluvat YK:n ihmisoikeusperustaiseen ajatusmaailmaan, jossa tieteellisellä tiedolla on suuri painoarvo.

YK:n ihmisoikeusjulistus on 70-vuotias ja työsarkaa naisten ja tyttöjen ihmisoikeuksien parissa riittää yhä vuosikymmeniksi eteenpäin. Positiivisia aihioita on vuosikymmenien aikana tapahtunut, esimerkiksi sukuelinten silpomista on saatu vähennettyä, äitiys- ja lapsikuolleisuus on laskussa ja ehkäisyn saatavuus on kasvanut. Toisaalta pitkäjänteisestä työstä huolimatta useat kulttuuriset rakenteet sallivat naisten ja tyttöjen ihmisoikeuksien sekä seksuaali- ja lisääntymisterveysoikeuksien rajoittamisen. On syytä korostaa, että kulttuuriset rakenteet perustuvat mielikuvitukseen ja yhteiskuntajärjestyksen ylläpitoon. Eli ne ovat sopimuksenvaraisia, muuttuvia järjestelmiä.

On suuri kysymys, kuinka hyvin tiedostamme ja hyväksymme sen, että kulttuuriset ajatusrakenteet ovat mielikuvitusta, eivätkä pysyviä – ne muuttuvat ajassa aivan samoin kuin mielikuvitus. Meille ihmisnisäkkäille on aivokapasiteetin kasvaessa kehittynyt valtavan upea mielikuvituskoneisto ja tätä kautta erilaisia uskomusjärjestelmiä, kulttuureita, valtioita, talousjärjestelmiä, taidetta ja lainsäädäntöä. Jos ihmiskunnan asiat ja kulttuuriset järjestelmät kiinnostavat, suosittelen kesälukemiseksi Yuval Noah Hararilta kahta kirjaa: Sapiens: A Brief History of Humankind ja Homo Deus: A Brief History of Tomorrow. Näitä lukiessa usko ihmiskunnan vankkumattomaan älykkyyteen murenee ja ei auta muuta kuin hykertää ihmiskunnalle, siis myös itselle.

YK:n ihmisoikeussopimus on osa mielikuvituksen tuotetta, jonka minä allekirjoitan. Kysymys kuuluu, onko tämä sellainen mielikuvituksen tuote, joka resonoi oman arvomaailmasi kanssa? Meillä on valta kaataa ja muuttaa pölyttyneitä kulttuurisia rakenteita ja rakentaa uutta ihmisoikeuksia kunnioittaen – jos siihen on riittävästi halua ja yhdenmielisyyttä. Jos ihmisoikeuksien kunnioittaminen ei kuulu valtakulttuurin perusrakennuspalikoihin, silloin naissukupuolen ihmisoikeudet eivät toteudu – muutokset vaativat silloin vähintään vuosikymmeniä tai joskus jopa vuosisatoja.

Kuinka me nykypäivän ihmiset tulkitsemme naisten asemaa eri kulttuureissa? Ensimmäistä kertaa historiassa suurin osa maailman väestöstä saa äänestää, osaa lukea (myös tytöt) ja on saanut vähintään perustason koulutuksen. Tieto ei lisää tuskaa vaan vaikutusmahdollisuuksia. Haluammeko kynsin hampain pitää kiinni vanhentuneista, tyttöjä ja naisia alistavista kulttuurisista rakenteista vai kehittää olemassa olevia soveltumaan paremmin nykypäivään? Naissukupuolen edustajia on puolet maailman väestöstä. Onko taloudellisesti tai kulttuurisesti järkevää alistaa näin valtava joukko ihmisiä toisen luokan kansalaisiksi? Joidenkin kulttuurien valtarakenteissa näin ajatellaan.

SELI-oikeudet ovat olleet vuosisatoja vahvan kulttuurisen kontrollin väline – ja ovat sitä edelleen. Kulttuureissa, joissa naisilla ja tytöillä on oikeudet omaan kehoonsa, heidän yhteiskunnallinen asemansa on vahvempi verrattuna kulttuureihin, jotka kontrolloivat tiukasti naisten seksuaali- ja lisääntymisterveysoikeuksia.

Kulttuuriset tavat ja asenteet voivat muuttua – jos haluamme. Irlanti ja Argentiina saivat vuosikymmeniä kestäneen väsytystaistelun jälkeen aikaan kulttuurisen muutoksen naisten ja tyttöjen lisääntymisterveysoikeuksissa. Niissä nuori sukupolvi oli eturintamassa muutoksentekijöinä. Samaa kulttuurista muutosta toivon myös niihin maihin, joissa SELI-oikeuksia poljetaan päivittäin tai niitä koetetaan rajoittaa, esimerkiksi: Puola, Malta, Pohjois-Irlanti, Iran, Filippiinit, Honduras, Intia, Nicaragua, Afganistan, Nigeria, Somalia, Turkki ja Yhdysvallat. Todellisuudessa lista on aivan liian pitkä, jotta kaikki naisten ihmisoikeuksia polkevat valtiot tähän blogikirjoitukseen mahtuisivat.

Muutoksia tapahtuu joka kulttuurissa koko ajan, toiset muutokset näkyvämmin kuin toiset. Yhteiskunnissa neuvotellaan jatkuvasti joko demokraattisesti tai vähemmän demokraattisesti, missä mennään ja mihin suuntaan. Keiden ääntä kuullaan ja missä määrin? On kansalaisten kuulemiskysymys, onko suunta kohti Margaret Atwoodin Handmaid’s Talen dystopiaa vai jotakin ihan muuta.

Tuija Tuormaa on terveystieteilijä, jonka mielenkiinnon kohteita ovat seksuaali- ja lisääntymisterveys, naisten ja tyttöjen ihmisoikeudet, terveyssosiologia ja mielenterveys.

Lisälukemista

http://www.ykliitto.fi/yk70v/yk/ihmisoikeudet

http://www.ykliitto.fi/yk70v/yk/ihmisoikeudet/naisten-oikeudet

https://www.ohchr.org/EN/Issues/Women/WRGS/Pages/WRGSIndex.aspx

https://www.guttmacher.org/article/2018/05/how-legal-restrictions-abortion-are-harming-women-all-over-world

http://www.who.int/en/news-room/fact-sheets/detail/preventing-unsafe-abortion

https://www.unfpa.org/sexual-reproductive-health

https://www.ohchr.org/EN/HRBodies/CEDAW/Pages/CEDAWIndex.aspx

http://stm.fi/seksuaaliterveys

https://thl.fi/fi/tutkimus-ja-kehittaminen/tutkimukset-ja-hankkeet/seksuaali-ja-lisaantymisterveyden-toimintaohjelma-2014-2020

https://www.vaestoliitto.fi/

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *