Tampereella 6.2.2017.
Olemme yhtä mieltä siitä, että digitalisaation ja robottien kehitys ovat väistämätön askel tekniikan kehityksessä. Ihmisiä tulee kuulla sen suhteen, miten robotiikkaa otetaan käyttöön hoidossa ja hoivassa.
1. Itsemääräämisoikeus
Lähtökohtaisesti ihmisen on saatava itse päättää, haluaako ja salliiko hän robotin kotiinsa tai sängynreunalleen. Ihminen voi halutessaan ilmaista hoiva- ja hoitotahdossaan toiveitaan siltä varalta, että myöhemmin esimerkiksi muistisairauden takia menettää kykynsä päättää asiasta. On kuitenkin huomioitava, että ihminen voi muuttua ja robotiikka voi kehittyä niin nopeasti, ettei ihminen tiedä mistä päättää silloin, kun kirjaa toiveitaan hoivatahtoon. Hoitoyhteisössä yhdessä omaisten kanssa voidaan tehdä päätöksiä silloin, kun ihminen ei itse pysty niitä tekemään.
Robotin täytyisi pääasiallisesti olla robottia käyttävän ihmisen hallinnassa, mutta robotilla voi olla ihmisen itse sallimissa rajoissa mahdollisuus itsenäiseen toimintaan.
Sama malli ei sovi kaikille: kaikki eivät voi käyttää samanlaisia robotteja samoilla ehdoilla. Robottien yksilöinti on tärkeää.
2. Koulutus ja tiedotus
Olemme keskustelleet, että robotteja käyttöönotettaessa on kiinnitettävä erityisesti huomiota hoitohenkilöstön kouluttamiseen. Tämän ohella on tärkeää tarjota tiedotusta ja koulutusta myös julkisesti kaikille ihmisille.
Kun robotti otetaan käyttöön ihmisen kotona, on koulutettava robotin käyttöön sekä robottia käyttävä ihminen että tämän lähipiiri. Tutkijoiden ja insinöörien tulee myös oppia ihmisiltä ja mennä ihmisten koteihin, jotta he ymmärtävät, millaisia ihmisten tarpeet ovat. Kehityksen täytyy tapahtua ruohonjuuritasolta käsin.
Omaishoitajat, kolmas sektori sekä esimerkiksi vammaisneuvosto ja vanhusneuvosto, ovat myös tärkeitä huomioida. Näitä avainryhmiä on tärkeä kuulla robottien käyttöönotossa.
Robotteihin kohdistuvat pelot ja huolet ovat myös syytä huomioida ja ottaa vakavasti.
3. Vastuu
Lainsäädännössä on huolehdittava robottien turvallisuudesta ja eettisyydestä ja sovellettava jo monia olemassa olevia lakeja. Robotiikkaan liittyvät vastuukysymykset on käytävä perusteellisesti läpi ennen kuin robotteja tuodaan hoitotyöhön.
Vastuu tulee jakautumaan useaan portaaseen. Vastuu jakautuu palveluntuottajalle ja robotin käytöstä päättävälle taholle. Ensisijaisesti vastuu robotin käytöstä tulee olla palveluntuottajalla, joka robottia käyttää. Vastuullinen käyttö edellyttää hoitoyhteisöltä ammattitaitoa, jota tulee pitää yllä koulutuksella.
Roboteista tulee moniosaajia. Tulee tarkoin huomioida se, kuka vastaa robotin toiminnasta.
4. Oikeudenmukaisuus
Julkisen palvelun tehtävänä on huolehtia, että kaikilla on mahdollisuus samoihin palveluihin. Robottien tulee kuulua vammaispalvelulain piiriin.
On pohdittava, onko robottien käyttö tarkoituksenmukaista rahankäyttöä. Robottien käyttö on suhteutettava hoitoon tarpeen mukaan.
5. Ihmisyys ensin
Ihmisyys on ensisijaista hoidossa niin hoidettavan kuin auttajankin näkökulmasta. Teknologia on hyvä apuväline. Ihmistyövoimaa voidaan jossain määrin korvata koneella, mutta sosiaalista vuorovaikutusta ja inhimillisyyttä ei voida korvata.
Sosiaalinen robotiikka jakaa erityisen paljon mielipiteitä. Toiset ovat olleet huolissaan siitä, että esimerkiksi hyljerobotin antaminen muistisairaalle voi olla väärin. Toiset taas ajattelevat, että robottihylje voi helpottaa yksinäisyyden tunnetta.
Olemme olleet huolissamme siitä, että jos kertoo hoivatahdossa sallivansa robotin käytön, kenties joskus sängynreunalle ei tulekaan muita kuin robotti. Tätä emme voi hyväksyä. Ihmisen on pysyttävä hoidossa ja hoivassa ensisijaisena tahona, vaikka robotit tässä työssä avustaisivat. Ihminen on huomioitava aina sosiaalisena, psykologisena ja fysiologisena kokonaisuutena.
Tekstistä on korjattu joitakin kirjoitusvirheitä ja kieltä hiottu kevyesti 8.3.2017.