Ihmisarvo punnittavana: Miten lihavuus liittyy bioetiikkaan?

Teksti: SALLA SAXÉN

Kulttuurissamme taitaa olla aika harvoja asioita, jotka ovat yhtä merkityksellisesti yhtä latautuneita kuin lihavuus. Tehdessäni useita vuosia sitten sosiaalipsykologian kandidaatintutkielmaa lihavuudesta minulta kysyttiin useamman kerran ja useammalta taholta, voinko käyttää tutkielmassa sanaa lihavuus. Eikö se sana loukkaa ihmisiä, kuului kysymyksen perustelu. En kuitenkaan saanut kysyjiltä tietooni, mitä sanaa minun tulisi tutkielmassani käyttää. Oli pääteltävä, että ilmeisesti siitä, mistä ei voi puhua, on vaiettava. Käytin kuitenkin sanaa joka tapauksessa. Herkimmille lukijoille tiedoksi, etten saanut tietooni yhtäkään loukkaantumistapausta.

Lihavuus on käsitteenä latautunut monella eri tasolla: alkaen henkilökohtaiselta tasolta, ulottuen sosiaalisista suhteistamme aina yhteiskunnalliselle tasolle asti. Kulttuurillisesti jakamamme ymmärryksemme lihavuudesta vaikuttavat myös siihen, miten sekä määrittelemme itsemme että toisemme. Lihavuus puhututtaa pukuhuoneissa, makuuhuoneissa ja kahvipöydissä, mutta myös esimerkiksi yhteiskunnallisella tasolla aina välillä nousee esille kysymyksiä siitä, kenen tulisi maksaa lihavuuteen liittyvien terveysongelmien hoito verorahoin rahoitetussa terveydenhuollossa. Toisin sanoen tällöin keskustellaan siitä, kuka kantaa lihavuuden moraalista taakkaa. Yllättävän usein olen lisäksi törmännyt lauseeseen ”Kantaako lihava itse läskinsä?” Lihavuuskeskustelun äärellä monelle nousee mieleen myös Petteri J. Järvisen taannoinen ”pitkä lento” ja tästä seurannut ”someraivo” eli toisin sanoen nähdäkseni täysin aiheellinen paheksunta loukkaavasta kuvasta.

Jatka lukemista ”Ihmisarvo punnittavana: Miten lihavuus liittyy bioetiikkaan?”

Kolumni: Kansalaisrohkeuden talkoot

Teksti: HEIKKI SAXÉN

”Epäoikeudenmukaisuus missä tahansa on uhka oikeudenmukaisuudelle kaikkialla”, totesi Martin Luther King Jr. vuonna 1963 Birminghamin vankilassa, Alabamassa, kirjoittamassaan avoimessa kirjeessä. Ikonin kuolematon julistus kansalaisoikeustaistelun keskeltä, umpirasistisen Alabaman vankilasta, ei ollut merkittävä ainoastaan sisältönsä puolesta vaan myös koska se ilmensi kirjoittajansa erityistä rohkeutta. Ei ollut varmasti helppoa kirjoittaa näitä sanoja aikanaan tässä uhkaavassa ympäristössä.

Kingin istuessa vankilassa tapahtui lähettyvillä samaan aikaan muutakin, joka liittyi oikeudenmukaisuuteen ja erityisesti rohkeuteen puhua avoimesti – tai pikemmin sen puutteeseen. Tuskegeen kuppakokeet, joissa tutkittiin kupan pitkäaikaisia terveysvaikutuksia, toteutettiin vuosina 1932–1972 Alabamassa köyhillä mustilla miehillä sen kummemmin heille asiasta kokonaisuudessaan tiedottamatta tai heidän terveydestään huolehtimatta. Kokeita jatkettiin jopa sen jälkeen, kun penisilliinin huomattiin tarjoavan tehokkaan avun tautiin.

Jatka lukemista ”Kolumni: Kansalaisrohkeuden talkoot”