Kutsu Bioetiikan instituutin kansalaisraatiin toukokuussa
Tule mukaan keskustelemaan geenitiedon- ja tutkimuksen etiikasta. Lisää »
Lääke, huume vai tulevaisuuden teknologia?
Lue tutkija Aleksi Huplin kirjoitus kannabiksesta. Lisää »
Vaikuta suomalaisen geenitiedon ja -tutkimuksen tulevaisuuteen
Osallistu Bioetiikan instituutin kansalaisraateihin keväällä 2019. Lisää »
Geeniteknologiavaltuutetun virka Suomeen?
Kansanedustaja nostaa keskusteluun tärkeän aiheen. Lisää »
Kohdun kulttuurinen asema yhteiskunnassa
Tuija Tuormaa pohtii kulttuurillista murrosta. Lisää »
Uusia eettisiä rakenteita sairaaloiden arkeen
Lue ja kuuntele Suomessa vierailleen eetikon haastattelu. Lisää »
Kansalaiskeskustelu terveydenhuollon kysymyksistä lisää luottamusta
Lue tutkija Mikko Värtön kattava artikkeli. Lisää »
Rokotuskielteisyydestä, visuaalisesti
Kaisu Koski tutkii rokotuskielteisyyttä taiteen keinoin. Lisää »
Kymmenen vuotta neurokemikaalien tutkimuksen parissa
Lue tutkija Aleksi Huplin katsaus teemaan. Lisää »
Kutsu Bioetiikan instituutin kansalaisraatiin toukokuussa
Oletko kiinnostunut siitä, miten rutiiniterveydenhuollon yhteydessä kerättäviä biologisia näytteitä säilytetään ja mihin niitä voidaan hyödyntää? Entä millaisia mahdollisuuksia ja riskejä liittyy voimakkaasti kehittyneisiin geenimuokkausteknologioihin?
Bioetiikan instituutti järjestää toukokuussa 2019 kansalaisraadin, jossa geenitiedon- ja tutkimuksen eettisistä ja yhteiskunnallisista teemoista kiinnostuneilla ihmisillä on mahdollisuus keskustella toistensa kanssa asiantuntijoiden antamien alustusten pohjalta edellä mainituista kysymyksistä. Keskusteluissa punnitaan erityisesti eri aiheisiin liittyviä mahdollisuuksia ja riskejä, hyviä ja huonoja puolia.
Raati kokoontuu kahdesti 7.5. ja 16.5. klo 15:00-18:00 Kumppanuustalo Arttelin Tohveli-salissa (2. krs, Salhojankatu 42, 33500 Tampere). Keskustelujen aluksi pidetään alustukset, joissa osallistujat pääsevät tutustumaan tapaamisissa käsiteltäviin aiheisiin asiaan vihkiytyneiden asiantuntijoiden johdolla. Alustusten jälkeen osallistujat jakaantuvat pienryhmiin, joissa he keskustelevat etukäteen valituista aihepiireistä fasilitaattoreiden johdolla. Fasilitaattoreiden tehtävänä on ohjata keskusteluja monipuolisen ja moniäänisen argumentoinnin mahdollistamiseksi sekä kirjata ylös keskustelujen sisältöä.
Lääke, huume vai tulevaisuuden teknologia? Yhteiskuntatieteilijän vastine kipuprofessorin kolumniin kannabiksesta
Teksti: ALEKSI HUPLI
On vaikea kuvitella toista kasvia maapallolla, joka aiheuttaisi yhtä paljon kiistanalaista yhteiskunnallista keskustelua ja toimenpiteitä kuin Cannabis sativa L. Viime vuodet ovat olleet suurten muutosten aikaa (lääke)kannabikseen liittyvän lainsäädännön suhteen, kun useat maat ovat muuttaneet suhtautumistaan tähän humalakasvin sukulaiseen (molemmat kasvit kuuluvat Cannabaceae-sukuun). Useat osavaltiot Yhdysvalloissa sekä Uruguay ja Kanada ovat laillistaneet niin lääkekäytön kuin myös niin sanotun kannabiksen aikuiskäytönkin, minkä seurauksia kansainvälinen yhteisö seuraa nyt uteliaana.
Suomessa kannabis, ja varsinkin sen lääkekäyttö, nousi taannoin esille Suomen Kuvalehdessä julkaistussa artikkelissa. Kiinnostavasti jutussa haastateltu lääkäri totesi nimettömänä, että ”käytännössä tiedän, että monet lääkärit ovat tulkinneet asiaan liittyvää negatiivista keskustelua siten, etteivät määrää lainkaan kannabisvalmisteita”.
Lääkekäyttöön liittyvä keskustelu onkin pitkään ollut Suomessa lähinnä yhden asiantuntijan varassa. Helsingin yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan professori Eija Kalso on ollut lähes ainoa suomalaisen lääkärikunnan edustaja, joka on kommentoinut alan kehitystä 2000-luvun alusta alkaen (Kalso 2001; ks. myös Kalso, Simojoki & Palva 2016; Kalso & Roivainen 2018). Kalso on ollut usein myös kuultavana lääkekannabikseen liittyvissä dokumenteissa ja muualla mediassa (esim. Hyvä/paha lääkekannabis, YLE/Akuutti), mikä on samalla aiheuttanut keskustelua ”asiantuntijuudesta”.
Saatana saapuu Alavudelle
Teksti: HEIKKI SAXÉN
Uusimpana käänteenä Esperi Caren kohusta liikkeelle lähteneessä hoivapalveluiden kansallisessa kriisikeskustelussa on viranomaisten määräys keskeyttää Attendon Alavuden hoivakodin toiminta. Vasta tammikuussa aloittaneen hoivakodin kyseenalaiselta ansioiden listalta löytyy monia häkellyttäviä seikkoja, kuten kuolleiden asukkaiden määrä, joka tuo mieleen pikemmin saattohoidon kuin kuin asumiseen tarkoitetun hoivakodin luvut. Ehkä saatana onkin saapunut Alavudelle luovassa uudessa muodossa.
Kiinnostavasti latinankielisen attendo-sanan alkuperä juontuu sanoista ad ja tendo, viitaten jonkin venyttämiseen. Nimi on taidettu valita ilmeisen hyvin, sillä näyttää siltä, että juuri monenlaista venyttämistä on toimintaan kuulunut, esimerkiksi lain ja valvonnan tai toisaalta hoivan etiikan suhteen.
Viimeaikaiset paljastukset eivät ole lajissaan ensimmäisiä, eivätkä valitettavasti varmastikaan viimeisiä. Käsissä on suuri ongelmien vyyhti, joka on laajasti katsoen muhinut pinnan alla jo vuosikymmeniä. Tilanteen ongelmallisuus heijastuu myös pohdittaessa ratkaisukeinoja. Yleisesti kannatetut ehdotukset resurssien ja valvonnan lisäämisestä ovat varmasti paikallaan, mutta en usko, että nekään yksistään riittävät. Tekemistä on paljon, monella eri saralla.
Vaikuta suomalaisen geenitiedon ja -tutkimuksen tulevaisuuteen – osallistu Bioetiikan instituutin kansalaisraateihin keväällä 2019
Johdatus geenitiedon ja -tutkimuksen tilanteeseen Suomessa
Suomessa luodaan parhaillaan merkittävää geenitiedon ja -tutkimuksen toimintaympäristöä niin käytännön tasolla kuin lainsäädännössäkin. Teemassa tänään tehtävät ratkaisut vaikuttavat pitkälle tulevaisuuteen niin yksittäisten ihmisten, ihmisryhmien kuin myös yhteiskunnankin tasolla.
Esimerkiksi kansainvälisten lääkeyhtiöiden ja suomalaisten veronmaksajien yhteensä lähes 60 miljoonalla eurolla rahoittamassa FinnGen-hankkeessa on tavoitteena kerätä biologisia näytteitä puolelta miljoonalta suomalaiselta geenikartoitusta ja -tutkimusta varten vuoteen 2023 mennessä.
Suomeen on lisäksi viime vuosina perustettu iso joukko biopankkeja, jotka tukevat geenitiedon keruuta ja tähän liittyvää tutkimusta. Käytännössä biopankkeihin kerätään laajassa mitassa biologisia näytteitä potilailta ja kansalaisilta (erityisesti kudos- ja verinäytteitä). Näiden näytteiden pohjalta pyritään ennen kaikkea kartoittamaan geenitietoa luovuttajista. Geenitietoon yhdistetään samalla muuta terveystietoa, mikä tekee geenitiedosta entistä arvokkaampaa.
Biopankit välittävät tietoa eteenpäin lääketieteelliseen tutkimukseen ja tulevaisuudessa mahdollisesti myös muuhun eri tahojen tekemään kehitystoimintaan. Geenitieto on merkittävää terveystietoa, joka paljastaa esimerkiksi riskejä sairastua vakaviin sairauksiin niin näytteen luovuttajilla kuin heidän sukulaisillaankin. ”Tieto on uusi öljy”-sanonta kuvaakin sitä, että tällainen terveystieto on erittäin arvokasta ja se kiinnostaa luonnollisesti monia eri tahoja lukuisista eri syistä alkaen kirjavasta joukosta tutkimus- ja kehitystoiminnan toimijoita aina vakuutusyhtiöihin ja työnantajiin.
Geeniteknologiavaltuutetun virka Suomeen?
SDP:n kansanedustaja Merja Mäkisalo-Ropponen ehdottaa tuoreessa tiedotteessaan geeniteknologiavaltuutetun viran perustamisesta Suomeen. Valtuutetun tehtävänä olisi valvoa, että geeniteknologian ja -tiedon saralla kansalaisten ja yhteiskunnan näkökulmat ja etu tulevat selvästi otetuksi huomioon esimerkiksi yritysten intressien ohella.
Nopeasti kehittyvä geeniteknologia tuo mukanaan laajan joukon merkittäviä eettisiä ja yhteiskunnallisia haasteita, polttavimmin tietosuojan saralla geenitiedon paljastaessa päivä päivältä yhä enemmän tärkeää terveystietoa ihmisistä ja heidän sukulaisistaan. Teeman merkitystä yhä korostavat meneillään olevat suuret kansalliset hankkeet, kuten biopankkitoiminnan ripeä kehittyminen, sekä vireillä oleva kattava aihepiiriä koskeva lainsäädäntö.
Geeniteknologiavaltuutetun viran perustamista ehdotti alun perin Bioetiikan instituutin hallituksen puheenjohtaja Heikki Saxén keväällä ilmestyneessä eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan Geeniteknologia-raportissa.
