Edistämme bioetiikan tiedonalan tuntemusta ja käytännön vaikutusta Suomessa
Bioetiikan instituutin ja ROSE-hankkeen yhteistyönä järjestetyistä vanhojen ihmisten hoivarobotiikan kansalaisraadeista laadittu raportti on nyt julkaistu.
Raportin voi ladata täältä (3,19 Mt).
Antoisia lukuhetkiä!
Teksti: ANTTI SORRI
Kenan Malik: Moraalin suuntaa etsimässä. Etiikan maailmanhistoria. niin & näin -kirjat 2016. 473 s.
Suomeksi kirjoitetun, tai kielellemme käännetyn, filosofian historian yleisesityksen julkaiseminen on harvan ilmestymistahtinsa vuoksi aina merkkitapaus. Kun kyseessä on etiikan maailmanhistoria, jota on verrattu Bertrand Russellin (1872 – 1970) Länsimaisen filosofian historiaan, muuttuu asetelma entisestään mielenkiintoisemmaksi. Sellainen teos on kuin omiaan tullakseen käsitellyksi myös bioetiikan kenttää käsittelevällä sivustolla.
Mistä eettiset ja moraaliset arvoasetelmamme oikein kumpuavat? Syntyvätkö ne jumalallisten voimien johdatuksesta vai pragmaattisen, inhimillisen järjen sopukoissa? Vai, ovatko ne kenties suoraan mieleemme koodattua, geneettistä, evolutiivista, alkuperää? Mikä moraaliajattelun pitkässä traditiossa on edelleen relevanttia, mikä kuuluisi suosiolla historian roskakoriin?
Muun muassa näihin kysymyksiin etsii vastauksia intialaissyntyinen, sittemmin brittiläistynyt kirjailija, luennoitsija ja tieteenhistoriaa tutkinut Kenan Malik (s. 1960), jonka Moraalin suuntaa etsimässä. Etiikan maailmanhistoria ilmestyi suomeksi niin & näin -kirjojen toimesta viime vuonna.
Teksti: TEPPO JÄRVINEN
Olen viimeisten muutamien vuosien aikana löytänyt itseni ”keskustelemasta” hyvin erilaisten lääketieteellisten ongelmien näytöstä: ensin lumekirurgisen FIDELITY-polvitutkimuksemme jälkeen polven tähystyksen näytöstä, täällä ja täällä, sitten British Medical Journalisssa julkaistun ”Too Much Medicine”-analyysimme jälkeen osteoporoosin diagnostiikasta ja hoidosta, täällä, sitten statiinien käytöstä sydän- ja verisuonitautien ehkäisyssä, täällä, ja viimeisimpänä masennuslääkkeiden käytöstä.
Kaikissa näissä tapauksissa olen törmännyt yhteen lujaan juurtuneeseen käsitykseen: kunkin lääketieteellisen ongelman ”sisältöasiantuntijat” kokevat, että hoidon oikeutuksesta ei saa keskustella kukaan muu kuin sellainen henkilö, joka hoitaa kyseessä olevia potilaita.
Itselleni tämä on vieras ajatus: vähän kuin jääkiekkoihmiset kertoisivat, että ainoastaan he ovat oikeutettuja keskustelemaan siitä, montako jäähallia Suomeen tulisi rakentaa. Toki he ovat asiantuntijoita jääkiekossa, mutta silti koen, että heidän valmiuttaan suhteuttaa oma vakaumuksena (asiantuntijuutensa) muuhun ympäröivään yhteiskuntaan tulee voida kyseenalaistaa.
Jatka lukemista ”Kuka saa keskustella tieteellisestä näytöstä?”