Bioetiikka videopeleissä

Teksti: MIKKO VÄRTTÖ

Soma-pelissä ladataan ihmistietoisuutta.

Populaarikulttuuri heijastelee usein ajankohtaisia yhteiskunnallisia kysymyksiä, joita kehitys eri tieteenaloilla tuo mukanaan. Myös terveys- ja lääketieteen piiristä nousevat bioeettiset teemat ovat olleet esillä monissa viimeaikaisissa populaarikulttuurin tuotteissa. Esimerkiksi elokuvissa globaalit pandemiat sekä tulevaisuuden teknologiat asettavat elokuvien päähenkilöitä vaikeiden valintojen eteen ja haastavat ihmiskunnan selviytymiskykyä.

Voidaan jopa väittää, että bioetiikasta on tullut ”kulttuurin jättiläinen”, jonka näkyvyys erilaisilla kulttuurin osa-alueilla on merkittävä (Saxén 2017). Bioeettisten teemojen käsittely kulttuurissa tukee yksilöitä näiden teemojen hahmottamisessa sekä auttaa yhteiskuntaa mukautumaan tieteellisestä ja teknologisesta kehityksestä seuraaviin muutoksiin.

Jatka lukemista ”Bioetiikka videopeleissä”

Bioetiikan instituutin mobiilisovellus on julkaistu

Bioetiikan instituutin mobiilisovellus, nimeltään MyBioethics, on julkaistu. Sovelluksessa käyttäjät voivat oppia bioetiikan eri aihealueista sekä ilmaista niissä näkemyksensä. Kaikkineen sovellus tarjoaa monipuolisen ja uuden tavan opiskella bioetiikkaa sekä osallistua bioeettisten teemojen pohdintaan. Sovelluksen voi ladata eri mobiililaitteille täältä.

Bioetiikan maisterintutkinto pandemian sekoittamassa Lontoossa

Teksti: JOEL JANHONEN

Viimeistellessäni joitakin vuosia sitten prosessi- ja materiaalitekniikan insinööritutkintoani Turun ammattikorkeakoulussa huomasin viettäväni suuren osan vapaa-ajastani tekniikan ohella moraalifilosofiaa käsittelevien podcastien ja äänikirjojen parissa. En tiennyt sitä silloin, mutta tästä alkoi monivaiheinen matkani kohti Lontoota ja tapahtumarikasta vuotta bioetiikan parissa.

Ruokkiessani näin kiinnostustani eettisiä kysymyksiä kohtaan suoritin parhaillaan syventävää biomateriaalien ja -prosessien opintojaksoa työskentelemällä osana laboratorion tutkimusryhmää, pääasiallisesti viljelemällä nisäkässoluja puhdastilassa. Vaikka vaihtoehtoisten kasvualustojen kehittäminen olikin teknisessä mielessä kiinnostavaa, ymmärsin että ennen kaikkea halusin saada selville kehittyvän teknologian kauaskantoisempia vaikutuksia. Opetellessani uudelleenohjaamaan solujen toimintaa oli vaikea ohittaa ajatusta oman kehon ja mielen biologisesta – eli mahdollisesti muokattavasta – luonnosta.

Näin jälkikäteen arvioiden en usko olleeni täysin hakoteillä. Jopa käsitykset ’oikeasta’ ja ’väärästä’ ovat joutuneet viime aikoina nopeasti uudelleentarkastelun kohteiksi, kun kehittyvä tieteellinen ymmärrys luontaisista prosesseista on auttanut ylittämään vakiintuneita biologisia rajoja. Koinkin vahvasti, ettei uusien keinojen hallita biologiaa tulisi olettaa saavan aikaan yksiselitteisen positiivista edistystä – kuten soveltavan tieteen puolella joskus otaksutaan – vaan sen sijaan perusteellisten ja tapauskohtaisten oikeutusten laatiminen ja niiden kriittinen arvioiminen olisi uusien tekniikoiden hyödyntämiseen liittyen ehdottoman tarpeellista.

Mitä todennäköisimmin valtaosa insinööriopiskelijoista ei itsestäni poiketen menetä yöuniaan eettisen pohdinnan takia suoritettuaan laboratoriotyönä vaikkapa plasmidivektorin siirron, ja huomatessani näin ajatusteni ja reaktioni poikkeavan muista sai se minut miettimään tulevaisuuttani alalla. Erityisesti minua valvottivat lukemani ennustukset geeniteknologian menetelmien potentiaalista kasvavassa määrin ohjelmoida biologiaa uudelleen, ulottuen aina ihmiseen asti.

Jatka lukemista ”Bioetiikan maisterintutkinto pandemian sekoittamassa Lontoossa”