Bioetiikan maisterintutkinto pandemian sekoittamassa Lontoossa

Teksti: JOEL JANHONEN

Viimeistellessäni joitakin vuosia sitten prosessi- ja materiaalitekniikan insinööritutkintoani Turun ammattikorkeakoulussa huomasin viettäväni suuren osan vapaa-ajastani tekniikan ohella moraalifilosofiaa käsittelevien podcastien ja äänikirjojen parissa. En tiennyt sitä silloin, mutta tästä alkoi monivaiheinen matkani kohti Lontoota ja tapahtumarikasta vuotta bioetiikan parissa.

Ruokkiessani näin kiinnostustani eettisiä kysymyksiä kohtaan suoritin parhaillaan syventävää biomateriaalien ja -prosessien opintojaksoa työskentelemällä osana laboratorion tutkimusryhmää, pääasiallisesti viljelemällä nisäkässoluja puhdastilassa. Vaikka vaihtoehtoisten kasvualustojen kehittäminen olikin teknisessä mielessä kiinnostavaa, ymmärsin että ennen kaikkea halusin saada selville kehittyvän teknologian kauaskantoisempia vaikutuksia. Opetellessani uudelleenohjaamaan solujen toimintaa oli vaikea ohittaa ajatusta oman kehon ja mielen biologisesta – eli mahdollisesti muokattavasta – luonnosta.

Näin jälkikäteen arvioiden en usko olleeni täysin hakoteillä. Jopa käsitykset ’oikeasta’ ja ’väärästä’ ovat joutuneet viime aikoina nopeasti uudelleentarkastelun kohteiksi, kun kehittyvä tieteellinen ymmärrys luontaisista prosesseista on auttanut ylittämään vakiintuneita biologisia rajoja. Koinkin vahvasti, ettei uusien keinojen hallita biologiaa tulisi olettaa saavan aikaan yksiselitteisen positiivista edistystä – kuten soveltavan tieteen puolella joskus otaksutaan – vaan sen sijaan perusteellisten ja tapauskohtaisten oikeutusten laatiminen ja niiden kriittinen arvioiminen olisi uusien tekniikoiden hyödyntämiseen liittyen ehdottoman tarpeellista.

Mitä todennäköisimmin valtaosa insinööriopiskelijoista ei itsestäni poiketen menetä yöuniaan eettisen pohdinnan takia suoritettuaan laboratoriotyönä vaikkapa plasmidivektorin siirron, ja huomatessani näin ajatusteni ja reaktioni poikkeavan muista sai se minut miettimään tulevaisuuttani alalla. Erityisesti minua valvottivat lukemani ennustukset geeniteknologian menetelmien potentiaalista kasvavassa määrin ohjelmoida biologiaa uudelleen, ulottuen aina ihmiseen asti.

Jatka lukemista ”Bioetiikan maisterintutkinto pandemian sekoittamassa Lontoossa”

Salla Saxén väittelee 28.5. terveydenhuollon arjen moraalisista teemoista

Bioetiikan instituutin Salla Saxén väittelee sosiaalipsykologian ja bioetiikan alan väitöskirjallaan Itä-Suomen yliopistossa 28.5.2021. Väitöstutkimus peräänkuuluttaa moraalisen epävarmuuden avointa kohtaamista terveydenhuollossa ja sen otsikko on Ethics in Professional Discourse: An exploration of moral uncertainty and the diversity of ethics in healthcare professions. Vastaväittäjänä toimii professori Marit Silén Gävlen yliopistosta ja kustoksena professori Vilma Hänninen Itä-Suomen yliopistosta.

Kattavampi tiedote väitöksestä on luettavissa täällä. Väitöstilaisuus on myös seurattavissa verkossa, alkaen kello 12:00. Linkki verkkolähetykseen löytyy tiedotteesta.

Lämpimät onnittelut Salla! Upea saavutus!

Mitä on orgaaninen bioetiikka?

Bioetiikan alan keskeinen pyrkimys on tehdä eettisestä keskustelusta ja päätöksenteosta aiempaa moniäänisempää ja -arvoisempaa. Ymmärrettävästi tämän tavoitteen toteutuminen vaatii hyvin monipuolista lähestymistapaa etiikkaan. Käytännössä erityisen tärkeää on tavanomaisen eettisen ajattelun ohella osata ammentaa rikkaalla tavalla bioetiikan sosiaalisista ja kulttuurillisista taustatekijöistä. Toisin sanoen pelkästään perinteisten eettisen sisältöjen kuten käsitteiden pohtiminen ei ole tarpeeksi, vaan on keskeistä ymmärtää seikkoja kuten sitä, mikä saa eri ihmiset ylipäänsä osallistumaan eettiseen keskusteluun, tai vaihtoehtoisesti kokemaan tämän keskustelun itselleen vieraaksi.

Edellä mainittua lähestymistapaa ilmentää voimakkaasti orgaanisen bioetiikan katsantokanta, joka on uusi teoreettinen avaus bioetiikan alalla ja jonka ovat kehittäneet Bioetiikan instituutin jäsenet Heikki ja Salla Saxén. Orgaanisen bioetiikan tavoitteena on ottaa huomioon aiempaa selkeämmin edellä kuvatun kaltaisia sosiaalisia ja kulttuurillisia tekijöitä, joilla on keskeinen merkitys sille, miten bioeettinen keskustelu lopulta toteutuu. Viime kädessä tämän lähestymistavan tavoitteena on auttaa bioetiikkaa kehittymään luontevasti, ”orgaanisesti”, vuorovaikutuksessa sen ympäristön kanssa, siis esimerkiksi terveydenhuollossa ja lääketieteellisessä tutkimuksessa tapahtuvien uusien kehityskulkujen rinnalla.

Aiheesta kiinnostuneet saavat parhaimman käsityksen orgaanisen bioetiikan katsantokannasta Heikki ja Salla Saxénin kirjoittamasta artikkelista, jossa he ovat tämän ajattelutavan kuvaamisen ohella hahmottaneet sen tarjoamia mahdollisuuksia soveltamalla sitä terveydenhuollon arjessa tehtyyn tutkimustyöhön. Artikkeli aiheesta löytyy Harvardin yliopiston bioetiikkakeskuksen julkaisemana täältä.

Puolestaan artikkeliin liittyvästä taustatutkimuksesta voi lukea täältä.

Toivomme, että orgaanisen bioetiikan käsite voi viedä eteenpäin tärkeää teoreettista työtä bioetiikan alalla ja viime kädessä rikastaa entisestään bioetiikan antia moniäänisyyden ja -arvoisuuden vaalimiseksi. Otamme myös mielellämme aiheesta vastaan palautetta.