Bioetiikan maisterintutkinto pandemian sekoittamassa Lontoossa

Teksti: JOEL JANHONEN

Viimeistellessäni joitakin vuosia sitten prosessi- ja materiaalitekniikan insinööritutkintoani Turun ammattikorkeakoulussa huomasin viettäväni suuren osan vapaa-ajastani tekniikan ohella moraalifilosofiaa käsittelevien podcastien ja äänikirjojen parissa. En tiennyt sitä silloin, mutta tästä alkoi monivaiheinen matkani kohti Lontoota ja tapahtumarikasta vuotta bioetiikan parissa.

Ruokkiessani näin kiinnostustani eettisiä kysymyksiä kohtaan suoritin parhaillaan syventävää biomateriaalien ja -prosessien opintojaksoa työskentelemällä osana laboratorion tutkimusryhmää, pääasiallisesti viljelemällä nisäkässoluja puhdastilassa. Vaikka vaihtoehtoisten kasvualustojen kehittäminen olikin teknisessä mielessä kiinnostavaa, ymmärsin että ennen kaikkea halusin saada selville kehittyvän teknologian kauaskantoisempia vaikutuksia. Opetellessani uudelleenohjaamaan solujen toimintaa oli vaikea ohittaa ajatusta oman kehon ja mielen biologisesta – eli mahdollisesti muokattavasta – luonnosta.

Näin jälkikäteen arvioiden en usko olleeni täysin hakoteillä. Jopa käsitykset ’oikeasta’ ja ’väärästä’ ovat joutuneet viime aikoina nopeasti uudelleentarkastelun kohteiksi, kun kehittyvä tieteellinen ymmärrys luontaisista prosesseista on auttanut ylittämään vakiintuneita biologisia rajoja. Koinkin vahvasti, ettei uusien keinojen hallita biologiaa tulisi olettaa saavan aikaan yksiselitteisen positiivista edistystä – kuten soveltavan tieteen puolella joskus otaksutaan – vaan sen sijaan perusteellisten ja tapauskohtaisten oikeutusten laatiminen ja niiden kriittinen arvioiminen olisi uusien tekniikoiden hyödyntämiseen liittyen ehdottoman tarpeellista.

Mitä todennäköisimmin valtaosa insinööriopiskelijoista ei itsestäni poiketen menetä yöuniaan eettisen pohdinnan takia suoritettuaan laboratoriotyönä vaikkapa plasmidivektorin siirron, ja huomatessani näin ajatusteni ja reaktioni poikkeavan muista sai se minut miettimään tulevaisuuttani alalla. Erityisesti minua valvottivat lukemani ennustukset geeniteknologian menetelmien potentiaalista kasvavassa määrin ohjelmoida biologiaa uudelleen, ulottuen aina ihmiseen asti.

Jatka lukemista ”Bioetiikan maisterintutkinto pandemian sekoittamassa Lontoossa”

Olisiko terveydenhuollon priorisoinnista nyt oikeasti aika puhua?

Teksti: HEIKKI SAXÉN

Terveydenhuollon priorisointi on p-sana, jota on ollut jo vuosikaudet vaikea monin paikoin edes lausua ääneen. Vaikka aihe on toki haastava keskusteltavaksi, on silti priorisointi terveydenhuollossa arkipäivää ja siitä olisi tärkeää puhua. Aina on laitettava hoitoja ja hoidettavia tärkeys- ja kiireellisyysjärjestykseen, joten aina priorisoidaan. Joten todellinen valinta onkin ainoastaan avoimen priorisoinnin eli siitä käydyn yhteisen yhteiskunnallisen keskustelun ja taas piilopriorisoinnin välillä. On sanomattakin selvää, että ensimmäinen tie näiden kahden kesken on ainoa oikeudenmukainen ja demokraattinen tapa toimia.

Ja kuitenkin avoimen terveydenhuollon priorisointikeskustelun käynnistäminen on niin kovin vaikeaa. Tämä on paradoksaalista, sillä tätä keskustelua peräänkuuluttavat käytännössä kaikki. Tätä keskustelua on toivottu jo vuosia ja toiveita on esitetty paljon aivan viime aikoinakin, erityisesti ajankohtaiseen koronapandemiaan liittyen.

Jatka lukemista ”Olisiko terveydenhuollon priorisoinnista nyt oikeasti aika puhua?”