Sidonnaisuus on päivittäisen pohdinnan paikka

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail

Teksti: SALLA NAZARENKO

Miten syntyy sidonnaisuus? Onko ystävyys, sukulaisuus, parisuhde tai naapuruus sellainen? Oma hyvä tai huono kokemus potilaana? Mitä mieltä minun kuplani on lääketeollisuudesta, miten suhtaudun ylipäätään rahaan ja valtaan? Entä kenellä on oikeus määritellä terveys ja sairaus ja keskustella siitä?

Ymmärrän hyvin, miten turhauttavaa on nuorelle lääkärille kuulla potilaalta salaliittoteorioita tyyliin “ai niin sinähän saat lääketehtailta rahaa, kun määräät näitä lääkkeitä.”

Yhtä turhautunut on varmasti äiti, joka hakee lapselleen apua tämän ahdistukseen, yrittäen kysyä onko psykoosilääke ainoa vaihtoehto. Keskustelun sijaan lääkäri vastaa, että annos tulee tuplata.

Kumpikin kokemus perustuu huonoon viestintään ja väärinymmärryksiin. Samanlaisiin perustuu usein keskustelu terveydenhuollon ammattilaisten sidonnaisuuksista.

Lääkärien voitelu on vähentynyt. Nykyisin lahjoja ei käytännössä voi ottaa vastaan ja kongressimatkoilla istutaan pääasiassa todellakin kongresseissa. Vielä 20 vuotta sitten oli toisin – silloin muidenkin ammattiryhmien suhde sidosryhmiin oli arveluttavampi. Muistan nuorena toimittajana ilmaista alkoholia olleen yllättävän usein tarjolla. Tämän päivän työelämän vaatimukset eivät käytännössäkään mahdollista aamuyölle venyvää “verkostoitumista”.

Mitä tulee lääkäreiden ja terveydenhuollon ammattilaisten sidonnaisuuksiin, asiassa on ainakin seuraavat puolet:

  1. Lääketeollisuuden vaikuttaminen ja markkinointi vaikuttavat tutkitusti siihen, miten paljon ja mitä lääkkeitä lääkärit määräävät.
  2. Yhteistyö on välttämätöntä. Lääketutkimusta ei voisi tehdä ilman asiantuntijalääkäreitä. Itse olen sitä mieltä, että on parempi käyttää asiantuntijoina esimerkiksi yliopistojen tutkijoita ja pitkän linjan ammattilaisia kuin yksinomaan lääketeollisuuden palkkalistoilla olevia lääkäreitä. Olisi tietysti kiva, jos yhteiskunta rahoittaisi kaiken tutkimuksen. Mutta kun ei rahoita, eikä tule rahoittamaan.
  3. Asiantuntijoille maksetaan työstä palkkio, kaikilla aloilla. Huippuasiantuntijoille voidaan maksaa huippupalkkio. Jostakin syystä sellainen maistuu kansan mielestä kitkerämmältä, kun sellaisen saa lääkäri. Se taas johtuu siitä, että lääkärit käyttävät yhteiskunnallista valtaa enemmän ja useammin, kuin itsekään haluavat ajatella. Toinen ryhmä, jonka saamat konsulttipalkkiot vaikkapa yritysmaailmasta maistuvat kitkeriltä, ovat poliitikot. Samasta syystä kuin edellä. En ole kuullut kenenkään voihkivan siitä, jos politiikan tutkimuksen tai taloustieteiden professorille maksetaan hyvä palkkio hänen pitämästään yleisöluennosta – ellei kyseessä ole totaalinen ylilyönti, kuten vaikkapa filosofi Pekka Himasen 700 000 euron koplauksessa entisen pääministerin kanssa oli (1).

Lääkärien ja lääketeollisuuden suhde on tänä päivänä Suomessa historiallisen avoin. Keväästä 2015 alkaen Lääketeollisuus ry:n jäsenet ovat julkaisseet tiedot lääkärien kanssa tehtävästä yhteistyöstä. Tiedon antamista voi kritisoida: yksittäinen lääkäri voi kieltää antamasta nimeään ja Lääketeollisuus ry:n tarjoama tieto on tarjolla maksimaalisen hankalasti monen linkin päässä, lisäksi kaikki yritykset eivät kuulu Lääketeollisuus ry:hyn. Summat kuitenkin ovat tiedossa ja periaatteessa kaikkien saatavilla. Tutkimukset osoittavat myös, että lääketieteen opiskelijoihin suuntautunut lääkemarkkinointi on vähentynyt radikaalisti.

Sidonnaisuuskeskustelua voisikin ohjata toisenlaisille raiteille. On hyvä miettiä omia motivaattoreitaan. Miksi teen elämässä niitä asioita, joita teen? Miten poliittinen kantani on muodostunut? Mitä ajattelen yhteiskunnasta – olenko enemmän libertaari vai tukevan hyvinvointivaltion kannattaja? Olenko omasta mielestäni saanut sen, mitä olen saanut kiitos omien ansioitteni vai onko taustassani ja mahdollisuuksissani jotakin sellaista, jonka vuoksi onnistuin ehkä paremmin kuin joku muu?

Suomi on erittäin pieni maa – suorastaan klubi, kuten Heidi Hautala joskus sanoi. Suomalaisen korruption suurin ja yleisin muoto ovat hyväveliverkostot, kuten todettiin Transparency Suomen vuonna 2012 tekemässä NIS-tutkimuksessa (2).

Avoimuusnäkökulmasta voikin hyvin kysyä, vaikuttiko vaikkapa Lääkäriliiton erittäin myönteiseen sote-valinnanvapauskantaan se, että Lääkäriliiton toiminnanjohtajan molemmat pojat olivat vastuullisissa asemissa yksityisissä terveysyhtiöissä?

Entä, kun sosiaali- ja terveystoimen apulaiskaupunginjohtaja siirtyi ilman päivänkään karenssia liiketoimintajohtajaksi yksityiseen terveysyritykseen? Väite, ettei hänen mukanaan siirtynyt mitään tietoa, joka antaisi kyseessä olevalle yritykselle kilpailuetua, on tietysti suorastaan normaalia oikeustajua halveksiva. Mitään laitonta siinä sinänsä ei ollut, ainoastaan kansalaisen kannalta arveluttavaa. Jopa suomalaisittain maksimaalisen oikealla operoivan Libera-säätiön entinen toiminnanjohtaja Heikki Pursiainen bloggasi aiheesta (3) huomauttaen, että poliitikon palkkaamisen syy ei välttämättä ole johtamistaito vaan poliittiset kontaktit ja oikotie sääntelyn ja lainsäädännön piiriin.

Kognitiivisen lingvistiikan professori George Lakoff kehitti “kehyksien” käsitteen. Lakoffin mukaan meitä ohjaavat aivoihimme muodostuneiden muistijälkien yhteydessä syntyneet ajattelumallit, kehykset. Asetamme saamamme uuden tiedon omiin kehyksiimme. Poliittisessa retoriikassa niskan päällä on se, joka onnistuu muovaamaan viestinsä vastaanottajan kehyksiin sopivaksi silloinkin, kun se on periaatteessa ristiriidassa ihmisen uskomusten kanssa. Nuo uskomukset ovat pitkälti tiedostamattomia. Tarkastelemme ja ymmärrämme maailmaa pitkälti niiden kautta.

Ihmiselle on ominaista pitää itseään jalompana kuin muita. Esimerkiksi juuri lääkärien ja lääketeollisuuden suhdetta tutkittaessa kyselyin lääkärit pitävät itseään järjestään eettisempinä kuin muita. Samalla tavalla minä ajattelen, että minun valintoihin ei vaikuta mikään muu kuin silkka oikeamielisyyteni ja käytössäni olevat faktat.

Kukaan ei elä täysin eristyksissä. Inhimillinen toiminta on mielipiteenvaihtoa ja kanssakäymistä, ja hyvä niin. Juuri siksi sidonnaisuuskeskustelua on käytävä muuallakin, kuin Lääketeollisuus ry:n exceleissä tai luentojen yhteydessä esitettävillä kalvopyyhkäisyillä.

Sidonnaisuuskeskustelu on keskustelua vallasta, rahasta ja rahan vallasta. Sitä on pakko käydä itsensä ja muiden kanssa jokaisen, jonka ääni yhteiskunnassa vähänkin kuuluu.

Kirjoittaja on Lääkärin Sosiaalinen Vastuu ry:n toiminnanjohtaja.

Bioetiikan instituutin kotisivut tarjoavat mahdollisuuden erilaisille, perustelluille näkökulmille tulla esille ja osallistua moniääniseen ja -arvoiseen yhteiskunnalliseen keskusteluun bioetiikan ja -oikeuden kannalta kiinnostavista aiheista. Tekstit eivät edusta suoraan instituutin näkemyksiä. Toivotamme lämpimästi tervetulleeksi myös tässä tekstissä esitettyihin kantoihin nähden toisenlaiset näkökulmat.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *