Teksti ja kuvat: KAISU KOSKI
Olen viimeisen parin vuoden ajan tutkinut rokotuskielteisyyttä, haastatellen rokotekriittisiä vanhempia Suomessa ja Hollannissa. Haastattelut ovat tuoneet esille sarjan terveyskäsityksiä, jotka eriävät modernin lääketieteen käsityksistä ja pohjustavat vanhempien rokotuskielteisyyttä. Haastattelujen ohella olen rakentanut dialogia rokotustutkijan kanssa. Yhteistyökumppanini on norjalainen Johan Holst, joka on Norjan kansanterveyslaitoksen tutkija ja erikoistunut hinkuyskärokotteen kehittämiseen.
Usein ajatellaan, että kielteisyyden takana on pääasiassa se, että ihmiset eivät tiedä, mitä rokotteissa on, ja niiden sisältö pelottaa. Halusin tässä projektissa kuitenkin purkaa syvemmällä olevia terveyskäsityksiä ja elämänkatsomuksia. Haastattelemiani rokotekriittisiä vanhempia yhdistää käsitys tiettyjen infektiosairauksien hyödyistä. Vanhemmat saattavat ajatella, että infektiosairaudet tukevat lasten fyysistä ja henkistä kehitystä. Yksi äiti esimerkiksi kertoi, että sikotaudin jälkeen hänen aiemmin arka ja sisäänpäin kääntynyt tyttärensä muuttui rohkeaksi ja että sairaus oli ollut henkisen kehityksen moottorina. Tämä on yksi hyvin yleinen kokemuspohjainen käsitys: että sairauksilla on tarkoitus ja että niistä on hyötyä. Tässä taidelähtöisessä projektissa olen visualisoinnut vanhempien terveyskäsityksiä diagrammimaisiksi vedoksiksi.
Diagrammisarja Theory of Illness (2017) kuvaa vanhempien terveyskäsityksiä ja mukailee samalla tieteen visualisoinnin konventioita. Yksi rokotuskielteisten vanhempien yleisimpiä terveyskäsityksiä on se, että lasten infektiotaudit tukevat henkistä ja fyysistä kehitystä.
Yksi projektini havainnoista liittyy siihen, että haastatelluilla vanhemmilla on voimakas tarve elää luonnonmukaista elämää, eivätkä rokotteet sisälly heidän määritelmäänsä luonnonmukaisuudesta. Yhteistyökumppanini Johan taas näkee rokotteet itsessään luonnonmukaisina. Johanin kanssa olemme pohtineet, voisiko rokotuksista puhua luonnollisen prosessin käynnistäjinä. Näkökulma vaihtuisi siinä, miten niistä puhutaan. Toisaalta moni asia, mitä pidämme luonnollisena, ei olekaan sitä. Luonnollisuuden ja luonnonmukaisuuden määritelmä on häilyvä myös näille vanhemmille. Se on jatkuvaa neuvottelua siitä, sopiiko tämä siihen terveyskäsitykseen, mitä kukin haluaa toteuttaa.
Luonnonmukaisuus on tärkeää monelle rokotuskielteiselle vanhemmalle. Valokuvasarja Syringe sequence (2015) pohtii, millaisia rokotteita vanhemmat mahdollisesti hyväksyisivät. Ruiskuissa kasvaa lääkekasveja.
Yleensä yhteistyökumppanien kanssa ajetaan samaa asiaa, mutta me olemme Johanin kanssa osin eri mieltä. Suhtaudun nimittäin itsekin rokotuksiin tietyllä varauksella. Juuri mielipide-eroista kumpuaa jotain kiinnostavaa uutta. Olen ollut yllättynyt siitä, että yhteistyö Johanin kanssa on muuttanut omiakin ajatuksiani rokotteista. Dialogissamme olen usein simuloinut eli jäljitellyt rokotekriittisten potilaiden näkemyksiä, ja Johan taas on puhunut rokotustutkijoiden suulla. Olemme molemmat ikään kuin voineet harjoitella argumentointia toisinajattelijan seurassa, ilman avoimen konfliktin riskiä.
Videoteos Conversations with vaccine-critical parents (2017) purkaa rokotuskielteisten vanhempien terveyskäsityksiä ja kutsuu rokotustutkijan pohtimaan näitä käsityksiä. Teos on pilottikokeiltu lääketieteen opinnoissa Tampereen yliopistossa 2016.
Rokotuskielteisyydessä on laaja spektri erilaisia näkökulmia. On vanhempia, jotka epäilevät, mutta ottavat silti rokotteet. On niitä, jotka eivät halua rokottaa vauvojaan mutta hyväksyvät rokotukset parin vuoden ikäisille. On niitä, jotka ottavat osan rokotteista mutta eivät kaikkia. Sitten on totaalikieltäytyjiä. Minun haastattelemissani vanhemmissa oli kaikkia näitä kolmea viimeistä tyyppiä. Yksi projektin haasteista on se, miten puhua rokotteista asettumatta kumpaankaan leiriin, miten niistä voi puhua neutraalisti ja miten voi puhua epäilyistä. Projektini tarkoitus ei ole promotoida rokotteiden puolesta eikä niitä vastaan, vaan haastaa mielipiteiden polarisoituminen esimerkiksi juuri luonnonmukaisuuden käsitteen avulla,
Rokotekielteisyys-hanke <Immune Nations> on osa laajaa kansainvälistä projektia, jossa on mukana tieteilijöitä ja taitelijoita eri puolilta maailmaa. Projektia koordinoidaan Kanadasta ja Norjasta.
Theory of Illness #4 (2017) kuvaa erään vanhemman käsitystä lääkkeen antamisen eri muodoista ja siitä, mitä ne aiheuttavat ihmiskehon sisällä ja sen rajoilla.
Lähteet
www.immunenations.com/
www.kaisukoski.com
Koski, K. and Holst J. (2017) Exploring Vaccine Hesitancy Through an Artist-Scientist Collaboration: Visualizing Vaccine-Critical Parents’ Health Beliefs. Journal of Bioethical Inquiry, 14(3), pp. 411-426. http://rdcu.be/u213
Koski, K. & Holst, J. (2018) Interdisciplinary Dialogue on Vaccine Hesitancy: Developing Trust and Shifting Stereotypes. Journal of Clinical Research & Bioethics, 9(1).
Koski, K. (2018) Taide purkaa rokotekielteisyyttä. Haastattelu Tampereen yliopiston kotisivuilla. Toimittaja Heikki Laurinolli. http://www.uta.fi/ajankohtaista/uutinen/taide-purkaa-rokotekielteisyytta. 5.3.2018.