Bioetiikan maisterintutkinto pandemian sekoittamassa Lontoossa

Teksti: JOEL JANHONEN

Viimeistellessäni joitakin vuosia sitten prosessi- ja materiaalitekniikan insinööritutkintoani Turun ammattikorkeakoulussa huomasin viettäväni suuren osan vapaa-ajastani tekniikan ohella moraalifilosofiaa käsittelevien podcastien ja äänikirjojen parissa. En tiennyt sitä silloin, mutta tästä alkoi monivaiheinen matkani kohti Lontoota ja tapahtumarikasta vuotta bioetiikan parissa.

Ruokkiessani näin kiinnostustani eettisiä kysymyksiä kohtaan suoritin parhaillaan syventävää biomateriaalien ja -prosessien opintojaksoa työskentelemällä osana laboratorion tutkimusryhmää, pääasiallisesti viljelemällä nisäkässoluja puhdastilassa. Vaikka vaihtoehtoisten kasvualustojen kehittäminen olikin teknisessä mielessä kiinnostavaa, ymmärsin että ennen kaikkea halusin saada selville kehittyvän teknologian kauaskantoisempia vaikutuksia. Opetellessani uudelleenohjaamaan solujen toimintaa oli vaikea ohittaa ajatusta oman kehon ja mielen biologisesta – eli mahdollisesti muokattavasta – luonnosta.

Näin jälkikäteen arvioiden en usko olleeni täysin hakoteillä. Jopa käsitykset ’oikeasta’ ja ’väärästä’ ovat joutuneet viime aikoina nopeasti uudelleentarkastelun kohteiksi, kun kehittyvä tieteellinen ymmärrys luontaisista prosesseista on auttanut ylittämään vakiintuneita biologisia rajoja. Koinkin vahvasti, ettei uusien keinojen hallita biologiaa tulisi olettaa saavan aikaan yksiselitteisen positiivista edistystä – kuten soveltavan tieteen puolella joskus otaksutaan – vaan sen sijaan perusteellisten ja tapauskohtaisten oikeutusten laatiminen ja niiden kriittinen arvioiminen olisi uusien tekniikoiden hyödyntämiseen liittyen ehdottoman tarpeellista.

Mitä todennäköisimmin valtaosa insinööriopiskelijoista ei itsestäni poiketen menetä yöuniaan eettisen pohdinnan takia suoritettuaan laboratoriotyönä vaikkapa plasmidivektorin siirron, ja huomatessani näin ajatusteni ja reaktioni poikkeavan muista sai se minut miettimään tulevaisuuttani alalla. Erityisesti minua valvottivat lukemani ennustukset geeniteknologian menetelmien potentiaalista kasvavassa määrin ohjelmoida biologiaa uudelleen, ulottuen aina ihmiseen asti.

Jatka lukemista ”Bioetiikan maisterintutkinto pandemian sekoittamassa Lontoossa”

Geeniterapiahoitojen matka markkinoille

Teksti: HEIKKI TURUNEN

Geenitekniikan alalla tapahtui viime vuonna vähemmälle uutisoinnille jäänyt läpimurto. Yhdysvalloissa lääketurvallisuudesta vastaava virasto (FDA) antoi ensimmäistä kertaa perinnöllisen sairauden hoitoon tarkoitetulle geeniterapialle Luxturnalle myyntiluvan. Luxturna, on tarkoitettu Leberin synnynnäisen amauroosin (LCA) tietyn geneettisen muodon hoitoon. LCA on näkökyvyn etenevää heikkenemistä aiheuttava perinnöllinen oireyhtymä, joka ilmenee lapsilla pian syntymän jälkeen ja johtaa aikuisiällä lähes täydelliseen sokeuteen. Luxturna-geeniterapian myötä potilailla on nyt mahdollisuus parantua sairaudesta, johon ei ennen ollut hoitokeinoja.

Jatka lukemista ”Geeniterapiahoitojen matka markkinoille”

Teknologia vs. ihmisyys: Kun kone ja ihminen törmäävät

Teksti: JOONAS MIKKILÄ

Kirja-arvostelu: Gerd Leonhard. Technology vs. Humanity: The coming clash between man and machine. Fast Future Publishing, 2016.

Eksponentiaalista vauhtia kehittyvä teknologia muuttaa ihmiskuntaa seuraavan 20 vuoden aikana enemmän kuin edellisen 300 vuoden aikana. Vauhtisokeutta välttääksemme meidän on yhä useammin kysyttävä: edistääkö tämä teknologia ihmisyyttä ja onnellista elämää vai dehumanisoiko se ihmisen koneen asemaan? Vaikka tieteellis-tekninen kehitys mahdollistaa yhä mielikuvituksellisempia asioita, ei se tarkoita, että niiden toteuttaminen on välttämättä ja aina toivottavaa.

Näin esittää Turussa The Shift -festivaaleillakin kesäkuussa esiintynyt futuristi Gerd Leonhard teoksessaan Technology vs. Humanity: The coming clash between man and machine. Hän nimeää käsillä olevan murroksen ydinajureiksi tekoälyn ja geenimuokkauksen, jotka ruokkivat jo käynnissä olevia megaluokan muutoksia kuten digitalisaatiota, automaatiota, robotisaatiota ja virtualisaatiota.

Eksponentiaalisen teknologian myötä ihmisen sosiaalinen ja biologinen evoluutio ei ole koskaan ollut yhtä merkittävän käännekohdan äärellä. Eettiset laineet keikuttavat jo venettämme, mutta ainakaan vielä laajamittaista yhteiskunnallista keskustelua ei ole virinnyt, ei Suomessa eikä muuallakaan. Leonhard on syystäkin huolissaan.

Jatka lukemista ”Teknologia vs. ihmisyys: Kun kone ja ihminen törmäävät”